CHAT

Tukihenkilöksi arvostuksesta sijaisvanhemmuutta kohtaan

Sijaisperheen tukihenkilö Janniina Ollila kertoo kokemuksiaan vapaaehtoistoiminnasta.

Tukihenkilönä toimiminen on ylittänyt odotukset

Vapaaehtoistyö sijaisperheen tukihenkilönä on ylittänyt odotukseni monilta osin. PePPi järjestäjänä on tehnyt tukihenkilönä toimimisen aloittamisesta todella helppoa ja pitänyt yllä mielenkiintoa ja motivaatiota erilaisin kokoontumisin, koulutuksin ja virkistystapahtumin. Näiden kautta on päässyt myös tutustumaan muihin huikeisiin tukihenkilöihin.

Inspiraatio ilmoittautua vapaaehtoiseksi sijaisperheiden tukihenkilötoimintaan kumpusi voimakkaasta halusta auttaa, ja niin sanotusta maailmantuskasta, joka puski tekemään omassa elämässä jotain viattomien, kovia kokeneiden lasten (ja heistä huolehtivien) hyväksi. Tukihenkilötoiminnassa on monia erilaisia väyliä (mm. harrastuskummi tai sijoitetun nuoren tukihenkilö), joista itse ajauduin luonnollisesti nimenomaan koko perheen tukihenkilöksi.

Tukihenkilö sanana kuulostaa ehkä voimakkaammalta ja henkisemmältä kuin se oman kokemukseni mukaan käytännössä on ollut. Kokemukseni perusteella lapsiperhe ei hae tukihenkilöstä terapeuttia, vaan henkilöä, johon vanhemmat ja lapset luottavat, ja joka on kiinnostunut ajan viettämisestä ja hauskan pitämisestä lasten kanssa.

Kuvittelisin, että sijoitetun nuoren tukihenkilönä toimiessa voi olla enemmänkin kyse juttuseurasta ja kuuntelijasta, olettaen, että hänen kanssaan saa muodostettua luottamuksellisen suhteen.

Arvostukseni sijaisvanhemmuutta kohtaan on pakahduttavan suuri, ja lapselle antamani ajan, huomion ja turvallisen aikuisen seuran lisäksi haluan toiminnallani antaa näille vanhemmille aikaa hengähtää. Tehdä hyvällä omalla tunnolla jotain itseä ilostuttavaa ainakin sen kerran kuukaudessa, jonka olen heidän käytettävissään.

Lapsen välittömyys hurmasi

Asiat, jotka minua mietityttivät ennen tukisuhteeseen lähtemistä olivat a) miten tulen toimeen lasten kanssa, sillä minulla ei ollut lasten kanssa toimimisesta juurikaan aiempaa kokemusta ja b) miten tulen toimeen vanhempien kanssa, ja mitä he ajattelevat minusta. Vuorovaikutus perheen kanssa on omalla kohdallani sujunut täydellisesti. Olin aluksi jopa hämilläni siitä luottamuksen määrästä, joka minua heidän kotonaan tervehti heti ensimmäisistä tapaamisista lähtien, sekä vanhempien että lasten suunnalta. Olenkin pohtinut, että tässä kohtaa PePPi-projektilla ja siinä toimivien ammattilaisten avustuksella on ollut tärkeä osa. Moniin kysymyksiin on vastattu puolin ja toisin jo ennen kuin tukisuhde käytännön tasolla käynnistyy, ja tämä saa osapuolten mielet lähtökohtaisesti rauhallisiksi ja luottavaisksi.

Lasten kanssa toiminen taas on ollut sellainen asia, jonka olen helpotuksekseni huomannut olevan selkärangassani, vaikkei aiempaa kokemusta ollutkaan, ja näin uskon sen olevan muidenkin kohdalla. Olemmehan kaikki ihmisiä – lapset vain ovat meistä huomattavasti välittömämpi ja heittäytyvämpi versio. Meidän tukisuhteessa lapsi vie ja minä seuraan, hymy huulilla!

Janniina Ollila

Janniina Ollila toimii sijaisperheen tukihenkilönä PePPi-hankkeen kautta

0 kommenttia

Your text

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *