xxxx

Hankkeen työntekijät, toimintaan osallistuneet vapaaehtoiset ja sijaisperheiden jäsenet ovat havainneet, että vapaaehtoistoiminta sopii hyvin perhehoidon tukivalikkoon. Esimerkiksi sijaisperheiden tukihenkilötoiminta eli perhekaveritoiminta on kyennyt vastaamaan sijaisperheiden tarpeeseen saada tukea arjen pyörittämiseen ja niin sijaisperheet kuin sosiaalityöntekijät ovat olleet tyytyväisiä toimintaan. Vuonna 2015 hankkeen toimintoihin osallistui yli 100 vapaaehtoista ja lähes 600 henkilöä oli hankkeen toimintojen ”kohteena”.

Hankkeen aikana on kerätty tietoa kaikilta osapuolilta muun muassa haastatteluin ja Webropol-kyselyillä. Kerättyjen tietojen avulla on saatu paljon tietoa hankkeen kehittämiseksi. Esimerkiksi tukihenkilötoiminnasta kerättyjen tietojen avulla on varmistettu, että tukisuhde toimii ja että tehtävä on vaativuudeltaan sopiva ja palkitseva vapaaehtoiselle. Osa sijaisvanhemmista ja nuorista on toiminut hankkeessa kehittäjäkumppaneina muun muassa osallistumalla erilaisiin työryhmiin.

Vaikka sijaisperheiden, vapaaehtoisten ja perhehoidon ammattilaisten hankkeen toiminnasta antama palaute on ollut enimmäkseen erittäin hyvää, on toiminnan levittäminen alueilla ollut haastavaa. Kerättyjen tietojen ja saatujen kokemuksien perusteella hankkeen työntekijöille on muodostunut käsitys keskeisistä vapaaehtoistoiminnan juurruttamiseen liittyvistä haasteista. Nämä haasteet ovat: vapaaehtoistoiminnan hyödyntämisen ajatuksen uutuus pitkäaikaisessa perhehoidossa ja toimintaympäristöjen alueelliset erot.

Hankkeen toiminnan alkaessa sijaisperheiden tukeminen vapaaehtoisvoimin oli ajatuksena uusi. Niin monien viranomaisten kuin sijaisperheidenkin on ollut vaikeaa mieltää, miten vapaaehtoisuus sopii lastensuojelun perhehoitoon. Vaikka sijaisperheiden tarve saada tukea arkeensa on tiedossa ja hankkeen toiminnoista on saatu hyvää palautetta, viranomaisten ja paikoin myös sijaisperheiden kynnys lähteä mukaan toimintaan on ollut korkea.

Hankkeen aikana on havaittu, että jotkut pelkäävät vapaaehtoistoiminnan korvaavan viranomaisten ja muiden ammattilaisten sijaisperheille antaman lakisääteisen tuen kun taas jotkut toivovat vapaaehtoistoiminnasta keinoa riittämättömän ammatillisen tuen paikkaamiseen. Vapaaehtoistoiminnalla on kuitenkin erilainen rooli kuin ammatillisella tuella: perhehoidon toimivuus edellyttää vahvaa ammatillista tukea ja vapaaehtoistoiminnalla voidaan tuoda lisää väljyyttä ammatillisesti tuettuun sijaisperheen arkeen. Vapaaehtoisuuteen liittyviä ennakkoluuloja ja virhekäsityksiä ei ole hankkeen toiminnan aikana täysin saatu purettua eikä ajatus vapaaehtoisista sijaisperheiden luonnollisen verkoston vankistajina ja laajentajina ole lyönyt vielä valtakunnallisesti läpi. Etenkin viranomaiset ja järjestöt tarvitsevat siis lisää ja toistuvasti tietoa niistä hyvistä kokemuksista, mitä hankkeessa on saatu ja toisaalta siitä, mikä on vapaaehtoistoiminnan rooli perhehoidossa.

Hankealueet eroavat toimintaympäristöinä selkeästi toisistaan. Tiheästi asutulla Uudellamaalla sijaisperheiden, kuntien ja järjestökumppanien mukaan saaminen toimintaan on ollut helpompaa kuin kahdella muulla alueella. Tämä on vaikuttanut muun muassa siihen, miten hankkeen eri toiminnot ovat saaneet jalansijaa alueilla. Kunkin alueen onnistuneita toimintoja yritetään vahvistaa edelleen ja levittää muille hankealueille. Tukihenkilö- eli perhekaveritoiminta on leviämässä kaikilla alueilla ja uudet viranomaistahot ovat osoittaneet aktiivista ja oma-aloitteista kiinnostusta toimintaa kohtaan. Kiinnostuneet tahot tarvitsevat kuitenkin vielä hankkeelta vahvaa tukea toiminnan käynnistämiseksi omissa organisaatioissaan.

PePPi-hankkeen kauden 2016 ja mahdollisen jatkokauden 2017 keskeinen viesti on: Vapaaehtoisvoimin on mahdollista laajentaa sijaisperheen luonnollista verkostoa ja lisätä koko perheen hyvinvointia vähäisillä kustannuksilla ja suhteellisen pienellä työmäärällä.

Takaisin PePPi-hankkeesta opittua

Takaisin etusivulle