CHAT

Kuuluuko, kuuluuko – kuuntelen?

Miten lapset ja nuoret parhaiten tavoittaisivat sosiaalityöntekijänsä? Asiaa pohtii PePPi-projektityöntekijä, sijaisäiti Emilia Säles.

xxxx

Perheeseemme sijoitetulla lapsella oli asiaa sosiaalityöntekijälle. Hän halusi tavata biologisen vanhempansa, eikä tyytynyt siihen kun vastasin, että sosiaalityöntekijä hoitaa jo asiaa parhaan kykynsä mukaan. Lapsi halusi soittaa sosiaalityöntekijälle. Pienellä ei vielä ollut omaa puhelinta, joten valitsin puhelimestani oikean numeron ja annoin puhelimen lapselle. Hän odotti kärsivällisesti kuunnellen linjan piippailua, kunnes puhelu siirtyi vastaajaan. Lopulta sain hänet taivuteltua siihen, että kirjoittaisimme sosiaalityöntekijälle asiasta sellaisen tekstiviestin, mistä sosiaalityöntekijä tietäisi kysymyksen tulevan suoraan lapselta.

Tästä tapauksesta on jäänyt kirkkaana mieleen kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että yhteyden saamisessa kesti useampia päiviä, mikä ei ole lainkaan tavatonta. Toinen on se, miten hämmästynyt sosiaalityöntekijä oli siitä, että lapsi halusi puhua hänen kanssaan suoraan. On kuulemma hyvin harvinaista, että sijoitetut lapset oma-aloitteisesti haluavat olla yhteydessä sosiaalityöntekijään. Jäin miettimään, miksi näin on? Mars-planeetalle saadaan kyllä yhteys parissakymmenessä minuutissa, mutta samassa kaupungissa toimivaan sosiaalityöntekijään yhteyden saaminen voi kestää viikkoja.  Onko niin, että tässä hetkessä elävälle lapselle ja nuorelle tavoittamisen viive on ratkaisevasti liian pitkä?

Normaalin arkielämän ajatellaan joskus sijaitsevan jossain perhehoidon ulkopuolella.  Kuitenkin jo nyt sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla on monia tapoja pitää yhteyttä toisiinsa ja itselleen merkityksellisiin, luotettaviin aikuisiin aivan kuten kenellä tahansa ikätoverillaan. Jo alakoululaiset voivat tarvittaessa olla yhteydessä opettajaansa Wilman kautta, vaikka tapaavat häntä myös koulussa joka päivä. Sijaisperheen Whatsapp-ryhmässä neuvotellaan koiranvientivuoroista ja lähetetään hauskoja kuvia. Kauempana asuvan syntymäisovanhemman kanssa on mukavaa jutella Skypessä. Ja sosiaalityöntekijän kanssa … niin.

Sosiaalityöntekijä käyttää huomattavaa osaa huoltajan oikeuksista ja on jo siitä syystä merkittävä tekijä lapsen elämässä myös poissaollessaan. Puutteellinen yhteydenpito jättää sijoitetun arkielämään aukon, jota on äärimmäisen vaikea paikata. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkea hyvää sosiaalityön laadukas vuorovaikutus ja saatavilla olo sijoitetun lapsen/nuoren elämään voisivat tuoda.

Miten sosiaalityöntekijät sitten saataisiin paremmin tavoitettaviksi sekä sijoitettujen lasten ja nuorten näkökulmasta katsottuna aktiivisiksi vuorovaikutuksen osapuoliksi? Miten sijoitettu lapsi tai nuori parhaiten tavoittaisi sosiaalityöntekijän? Ja miten molemmat osapuolet saisi vakuutettua siitä, että aloitteen tekeminen ja vuorovaikutukseen sitoutuminen kannattaa?

Laadukkaan vuorovaikutuksen ytimessä on vuorovaikutukseen käytettävissä oleva aika. Siksi edellä mainittuihin kysymyksiin voisi varsin helposti lähteä vastaamaan yksittäisen sosiaalityöntekijän vastuulla olevien perheiden määrää rajaamalla. Tämän lisäksi yhteydenpitoa ja sijoitettujen lasten ja nuorten halukkuutta olla vuorovaikutuksessa helpottaisi huomattavasti arki- ja työelämään jo kiinteästi kuuluvien sähköisen vuorovaikutuksen välineiden ja ohjelmien käyttöönotto myös sijaishuollossa. Maailmassa, jossa raha-asioitaan hoitaakseen ei juuri tarvitse jalallaan pankkikonttorin kynnyksen yli astua, on riittävästi tietoturvaa myös sijoitetuille lapsille ja nuorille ja heidän asioilleen. Tämä on jo osoitettu muun muassa PePPi-hankkeen sijaisperhenuorten chat-palvelussa.

Kun meidän muksu tulee teini-ikään, hän ei enää ehkä muistakaan aikaa, jolloin hän tavoitti sosiaalityöntekijän ainoastaan sijaisvanhemman tai jonkun muun aikuisen kautta pitkällä viiveellä. Sen sijaan hän toivon mukaan pitää itsestään selvänä sitä, että tuttu sosiaalityöntekijä tai joku hänen kollegoistaan on tavoitettavissa esimerkiksi chatissa – vaikka joka päivä. Ja että Whatsappissa nuoren elämästä kiinnostunut sosiaalityöntekijä kyselee ihan oma-aloitteisesti: No, miten meni matikankoe?  Ja siitä nuoreni tietää, että hänen sosiaalityöntekijänsä on aina lähellä.

PePPI -hanke
0 kommenttia

Your text

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *