xxxx

PePPi-hankeen toiminnan ja kerätyn arviointitiedon kautta on ollut mahdollista muodostaa varsin kattava käsitys sijaisperheille suunnatun vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista ja haasteista. Seuraavien kuuden väitteen ja niiden sisältöä avaavan tekstin avulla voit saada lisätietoa tai haastaa omia käsityksiäsi vapaaehtoistoiminnasta perhehoidossa.

1: Sijaisperheiden vapaaehtoinen tuki ei korvaa sosiaalitoimen koordinoimaa ja tuottamaa lakisääteistä perhehoidon tukea, vaan täydentää sitä.

Sosiaalityön osaaminen ja perhehoidon erityisosaaminen ovat lapsen ja koko sijaisperheen hyvinvoinnin rakentumisen perusta. Ammattilainen katsoo lasta ja perhettä ammatillisten, tavoitteellisten ja suunnitelmallisten silmälasien läpi ja huolehtii lapsen edun toteutumisesta ja perheen tarvitsemasta tuesta. Vankalle ammatilliselle pohjalle rakentunutta sijaisperheen arkea voidaan täydentää vapaaehtoisvoimin.

Vapaaehtoinen, turvallinen aikuinen on vuorovaikutuksessa sijaisperheen kanssa ilman ammatillisia silmälaseja. Hänet on valmennettu kunnioittamaan perheen itsemäärämisoikeutta, toiveita ja toimintatapoja. Hän ei arvioi eikä kontrolloi, vaan on läsnä omasta halustaan ja henkilökohtaisesta kiinnostuksestaan johtuen, omaan elämäntilanteeseensa sopivalla tiheydellä ja tavalla.

Se, että vapaaehtoinen tukee perhettä ja jakaa perheen kanssa arjen hetkiä on sijaisvanhempien kertoman mukaan voimauttavaa. Useat vapaaehtoiset puolestaan ovat palautteissaan kertoneet kohtaamistaan ”ihanista ja tavallisista lapsista”, joiden kanssa heillä on syntynyt ystävyyssuhde. Lapset tuottavat vapaaehtoisten kertoman mukaan heille iloa. Kun lapsi näkee tuottamansa ilon vapaaehtoisen kasvoilla, hän tuntee onnistumista ja ylpeyttä itsestään. Monien mielestä parasta vapaaehtoisuudessa ovat juuri lapset.

2: Vapaaehtoisuus tuo lisää luotettavia ja merkityksellisiä ihmissuhteita sijaisperheen lapsille.

”Jee, tossa ne tulee, päästään leipomaan pullaa!” lapsi

”Mun oikee äiti tulee koulun joulujuhliin, voisitko sääkin tulla?” lapsi

Vapaaehtoisten ja lasten välille syntyy vastavuoroisia, merkityksellisiä ihmissuhteita. Vastavuoroisuuden toteutuminen näkyy muun muassa siinä, että suurin osa tukihenkilöiden ja perheiden välisistä suhteista jatkuu yli sitoutumisajan. Tukihenkilöiden sitouttamisella vähintään vuodeksi ja toiminnan suunnittelulla pyritään siihen, että lapselle ei muodostu äkkinäisiä, hallitsemattomia hylätyksi tulemisen kokemuksia. Toimiva tukihenkilösuhde vaatii aktiivisuutta ja joustavuutta myös sijaisperheiltä.

3: Sijaisperheiden luonnolliset tukiverkostot ovat erilaisia, jolloin avun tarvekin vaihtelee.

Keräsimme hankkeen aikana sijaisperheiden toiveita siitä, minkälainen tuki auttaisi heitä paremmin selviytymään arjen haasteista (kts. esim. yhteenveto vuodesta 2012). Havaitsimme, että sijaisperheiden toiveet ja tarpeet vaihtelevat keskenään paljon. Sijaisperheiden luonnollisissa tukiverkostoissa on eroja, jolloin myös luonnolliselta verkostolta saatavan tuen määrä ja laatu vaihtelee perheittäin. Hankkeen alussa osa kohdatuista perheistä ei ollut valmis ottamaan vastaan vapaaehtoisen tarjoamaa tukea lainkaan, osa taas oli valmis avaamaan ovensa vapaaehtoiselle. Keskeinen havaintomme onkin ollut jokaisen perheen tarve tulla kuulluksi ja kohdatuksi yksilöllisesti. Yksi perhe haluaa apua arjen askareisiin, jotta heille itselleen vapautuu aikaa lasten kanssa olemiseen. Toinen perhe toivoo lapsille uintikaveria, jotta vanhemmat saavat rauhassa tehdä kotitöitä. Jotkut vapaaehtoiset voivatkin osallistua perheen arkeen monella tavalla. Lue tarkempi yhteenveto täältä.

4: Luotettavia vapaaehtoisia löytyy, mutta oikeiden henkilöiden yhteen saattaminen ratkaisee.

Hankkeen yhteistyö- ja kehittämispäivässä 20.5.2016 keskusteltiin siitä, miten sijaisperheille suunnatusta vapaaehtoistoiminnasta saadut hyvät kokemukset ovat syntyneet. Vapaaehtoisten tukihenkilöiden tai perhekavereiden valmennus ja perheiden haastattelu ovat tärkeässä roolissa vapaaehtoisten ja perheitten yhteensovittamisessa. PePPi-hankkeessa on saatu erittäin hyviä kokemuksia tästä prosessista.

Vapaaehtoisia kehuttiin huipputyypeiksi, jotka olivat alusta asti asennoituneet pitkäaikaiseen toimintaan. Sijaisäiti ja aikuiskaverina toimiva henkilö kertoivat, kuinka oikean tukihenkilön tai perheen löytyminen oli varmistunut heti ensikohtaamisella. Sijaisäidin sanoin: ”Tuli heti sellainen tunne, että tämä onnistuu.” Yhteistyö- ja kehittämispäivän keskustelussa kävi ilmi, että heti ensimmäisillä tapaamisilla henkilöiden väliltä löytyi usein yhteisiä asioita, joiden olemassaolosta ei etukäteen ollut tietoa.

Valmennus- ja haastatteluprosessilla ei siis voida taata vapaaehtoisen ja perheen suhteen onnistumista, mutta sille voidaan antaa hyvät edellytykset.

5: Vapaaehtoisuus palkitsee.

”Kiitoksiin vastaa aina sillä, että kiitos teille, me saadaan tästä niin paljon.” vapaaehtoinen

Vapaaehtoiset tuovat usein esiin arvostuksensa sijaisperheitä kohtaan. Monet haluaisivat auttaa enemmän ja pitävät omaa panostaan vaatimattomana. Perheiltä saatu positiivinen palaute tekee toiminnasta erityisen palkitsevaa. Se on tärkeätä, koska palaute on ainoa varsinainen palkinto tehdystä työstä ja annetusta ajasta. Vapaaehtoiset muodostavat oman ryhmänsä, johon kuuluminen on tärkeää. Sekä itse toiminta, perheet että vapaaehtoisen identiteetin muodostuminen ovat vapaaehtoisille itselleen merkityksellisiä.

6: Yhteistyöllä voidaan tuottaa lisää hyvinvointia sijaisperheille.

Sijaisperheiden, syntymäperheiden ja sosiaalityöntekijän sekä muiden lapselle tärkeiden tukiverkostojen välillä tarvitaan yhteistyötä. Myös ammatillisesti tuettu sijaisperheille suunnattu vapaaehtoistyö tarvitsee yhteistyötä toimiakseen.

Kuntayhteistyötä on tarvittu jo siitä syystä, että hankkeessa toimitaan lastensuojelun piirissä, jossa tärkeintä on lapsen edun toteutuminen. Vastuu huostaanotetuista lapsista on viime kädessä kunnan sosiaalitoimella. Myös vapaaehtoistoiminnan organisointi on edellyttänyt kuntayhteistyötä. Viestintä sijaisperheisiin on järjestynyt pääosin sosiaalityöntekijöiden avulla, sillä järjestötoimijana hankkeella ei ole ollut käytössään sijaisperheiden yhteystietoja. Kuntien tiloja on voitu hyödyntää hankkeen erilaisissa toiminnoissa.

Jotta lastensuojelulain edellyttämä lapsen etu toteutuu sijaisperheissä, on sijaisperheiden saatava riittävästi tukea. PePPi-hanke toimii avoimesti ja sijaisperhettä kunnioittaen sosiaalitoimeen ja syntymävanhempiin päin. Vapaaehtoistoiminta sijaisperheen sosiaalisen tukiverkoston vahvistamiseksi tarvitsee kaikkien osapuolten hyväksynnän. Vapaaehtoisten valmennuksessa huomioidaan syntymävanhempien ja kuntatoimijan merkitys käymällä läpi lastensuojelun perhehoidon rakenteet, sijaisperheen ja syntymävanhempien välinen yhteistyö sekä sijoitettujen lasten sosiaalitoimien merkitys perheen yhteistyökumppanina.

Hankkeessa on päästy toteuttamaan useita toiminnallisia kokeiluja sijaisperheiden hyväksi yhteistyössä eri alojen järjestöjen kanssa. Osasta niistä on muodostunut toimintamalleja, jotka ovat kehittyneet edelleen. Esimerkiksi sijaisperheiden yhdistysten kanssa vuorovaikutus on ollut aktiivista ja yhteistyö on tuottanut tiedon lisäksi käytännön toimintoja.